Maailman pienin auto

Maailman pienin auto on tiedetysti kolmipyöräinen Peel P50. Pientä ja pippurista ajopeliä valmistettiin vuosina 1962-1965 brittiläisen Peel Engineering Companyn tehtaassa Mansaarella. Pieniä autoja suosittiin, sillä maailmansodan jälkeen kaikista materiaaleista oli pulaa. Näiden kolmen vuoden aikana kuitenkin huomattiin, ettei sillä ole kysyntää ja sitä myytiinkin vain noin 50 kappaletta, joten sen valmistaminen lopetettiin. Vuonna 2011 auton ilmestyessä televisiossa sarjassa Top Gear, aloitettiin sen valmistus uudestaan. Nykyään ne ovat kalliita harvinaisuuksia ja niitä voi koeajaa Lontoossa.

Peel P50

Auto oli myös painoltaan niin kevyt, että sen olisi voinut nostaa käsin! Leveydeltään se oli noin metrin verran, pituudeltaan 1,34 metriä ja painoi vain vaivaiset 59 kiloa. Vaihteita siinä oli kolme kappaletta. Peel P50:n huippunopeus oli 61 kilometriä tunnissa, eikä siinä ollut peruutusvaihdetta ollenkaan! Jos autoa peruuttaa kuitenkin jostain syystä halusi, täytyi vetää sen perässä olevasta kahvasta. Peruutettaessa se päästi piipittävää ääntä ja sen kääntämiseen tarvittiin kaksi voimakasta käsivartta, sillä ratti oli hyvin raskas käännettävä. Tilaa autossa piti olla kahdelle, mutta käytännössä siihen ei mahtunut kuin kuski. Jarruja pienessä autossa ei ole, vaan sanottiin, että nostamalla kaasujalan polkimelta se kyllä pysähtyy. Totta osittain, eikä sillä kovin lujaa uskallakaan ajella – liian nopeaa kaahatessa ja etenkin kääntyessä se voi kaatua helposti kokonsa vuoksi. Auto sopii siis paremmin vain sillä ajeluun ja siitä nautiskeluun, ei todellakaan suureen matkan taittoon tai muuhun vastaavaan.

Peel P50

Uutta tuotantoa

Kiinteistönvälittäjä Gary Hillman ja hänen yhtiökumppaninsa Khan ostivat oikeudet merkkiin ja alkoivat valmistaa autoa uudelleen – he tiesivät, että auton tulee näyttää vanhalta, mutta toimia hieman entistä paremmin. Asiakas voi valita bensiini- ja sähkömoottorin väliltä ja peruutusvaihde on lisätty. Siitä on tarjolla myös kaksi sähkökäyttöistä muunnosta. Toisen huippunopeus on rajoitettu 46 kilometriin tunnissa ja sillä saa ajaa myös kadulla ja pienempi muunnos, jonka nopeus on noin noin kahdeksan kilometriä tunnissa, on tarkoitettu huvipuistoihin lasten käyttöön. Suurimpana tavaramerkkinä on, että auto on valmistettu käsin tehtynä Britanniassa. Rahallisesti verrattavissa ne eivät kuitenkaan ole aitoihin vanhoihin Peel P50 -malleihin verrattuna, sillä vanhasta ja oikeasta P50-mallista kerääjät saattavat maksaa hyvinkin suuria summia. Esimerkiksi vuonna 2016 huutokaupattiin yksi kahdestakymmenestäseitsemästä jäljellä olevasta yksilöstä ja se myytiin 176 000 dollarin loppusummalla. Suomestakin löytyy yksi alkuperäinen P50, mutta se on rekisteröity kevytmoottoripyöräksi. Auton alunperin suunnittelivat ja rakensivat Englannista kotoisin olevat Cyril Cannell ja Henry Kissack – he halusivat tuottaa käytännöllisen auton, joka täyttää ajoneuvolle asetetut minimivaatimukset.

Muita miniautoja

Peel P-50 ei toki ole historian ainoa kääpiöauto, vaan muitakin pieniä ja klassisia malleja löytyy. Brütsch Mopetta on saksalaisen Egon Brütschenin suunnittelema kananmunan muotoinen miniauto, joita tuotettiin vuosina 1956-1958 vain 14 kappaletta. Näistä neljästätoista vain viiden sanotaan selvinneen. Erikoinen auto on siitä, että siinä on vain kolme rengasta – yksi edessä ja kaksi takana. FMR TG500 taas oli Saksassa vuosina 1958-1961 rakennettu urheiluauto, joka oli kahden istuttava ja nelipyöräinen.

Kolmas miniauto, jota tuotettiin näihin samoihin aikoihin toisen maailmansodan jälkeen oli Fuji Cabin. Tätä autoa valmistettiin Tokiossa vuosina 1955-1958. Yhteensä niitä on valmistettu 58, mutta vain kolme kappaletta on enää jäljellä. Autossa ei ole myöskään käynnistysmoottoria, vaan se polkaistaan käyntiin moottoripyörien tavoin. Siinä on myös moottoripyörän tavoin vain yksi valo.